Pirkkala 1920-luvulla

Kuukauden kuva

Italianpunaisesta tuvasta liikennemerkin punaiseen taloon

Suupantupa eli Suupan tilan päärakennus (vasemmalla) oli Pirkkalan kunnan ensimmäinen virastotalo, jossa valtuusto aloitti työnsä 2. tammikuuta 1922. Talo palveli kunnanvirastona vuoteen 1964 saakka, jolloin uusi kunnantalo valmistui samalle tontille. Tiilitaloa laajennettiin vuonna 1978. Huonokuntoinen rakennus päätyi purettavaksi vuonna 2019. Nyt sata vuotta myöhemmin samalle paikalle nousee uusi punainen talo, jonka kunta on ostanut toimitiloikseen. Kuvassa oikealla webkameraotos talosta, jonka pitäisi valmistua ensi kesänä. Suupantupa oli väriltään italianpunainen, joka on hieman punamultaa oranssimpi punainen. Uuden talon väri on traffic red eli liikennemerkin punainen.

Pirkkalan taival alkoi vaatimattomista lähtökohdista

Nykyinen Pirkkalan kunta aloitti itsenäisen taipaleensa Etelä-Pirkkalana vuoden 1922 alusta, jolloin silloinen Pirkkala jakautui kahdeksi itsenäiseksi kunnaksi. Jakoon johti edellisenä vuonna tapahtunut seurakunnan jako, sillä kunnan alue määräytyi seurakunnan mukaan. Pyhäjärven eteläisestä puolesta tuli Etelä-Pirkkalan kunta ja pohjoispuolesta Pohjois-Pirkkala kunta (nykyinen Nokia).

Suomi oli 1920-luvun alussa toipumassa sisällissodasta ja tuhoisasta influenssapandemiasta espanjantaudista, johon oli kuollut maan itsenäisyyden alkuvuosina noin 20 000 suomalaista. Suomessa oli voimassa alkoholijuomia koskeva kieltolaki. Vuosikymmen oli voimakasta uudistumisen aikaa, joka näkyi kaikilla elämänalueilla. Tampereella keskusteltiin raitiotien rakentamisesta.

Hallinto

Uuden kunnan virasto ja valtuuston kokoustilat sijoittuivat nykyisen keskustakorttelin paikalla sijainneeseen Suupan tilan päärakennukseen, jonka tontti oli siirtynyt kunnan omistukseen (kuvassa). Yhtenä vaihtoehtona oli myös Pirkkalan vanhan kirkon lähellä sijainnut Mattilan talo, joka oli jäänyt autioksi.

Kunnanvaltuuston ensimmäinen kokous pidettiin 2. tammikuuta. Valtuusto oli valittu vaaleilla edellisenä syksynä. Maanviljelijät ja työväestö muodostivat kunnan luottamushenkilöiden rungon. Kunnanvaltuuston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Hannes Palmroth.

Keskeinen päätöksentekovalta oli kunnanhallitusta edeltäneellä kunnallislautakunnalla, jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Otto Manner. Hän muutti kuitenkin pian pois paikkakunnalta ja tilalle valittiin Paavo Leuku, joka hoiti tehtävää yli kaksi vuosikymmentä.

Päätoiminen kunnankirjuri (entinen kunnansihteeri, nykyinen hallintojohtaja) palkattiin vuonna 1926 – siihen asti kunnallislautakunnan puheenjohtaja hoiti kaikki toimistotyöt.

Ensimmäiset lautakunnat kunnallislautakunnan ohella olivat taksoituslautakunta (kunnallisverotus) ja tutkijalautakunta (verovalitukset). Ensimmäisen vuoden aikana toimi 14 lautakuntaa, muun muassa majoituslautakunta ja köyhäinhoitolautakunta. Korkeimmillaan lautakuntien määrä oli vuosina 1928–30, jolloin niitä oli 20.

Kunnan palvelut

Kunnan ensimmäiset virkamiehet olivat yhdeksän kansakoulunopettajaa ja vuonna 1922 palkattu kätilö. Uudesta sukupolvesta huolehtiminen oli ainoa tehtävä, johon kunnassa tarvittiin virkamiehiä.

Vuonna 1921 oli säädetty ensimmäistä kertaa laissa oppivelvollisuus, joka määräsi kaikille pakolliseksi vähintään kuusivuotisen kansakoulun oppimäärän suorittamisen. Vuonna 1922 oppilaita oli 254, joista noin kolme neljäsosaa oli työväestön ja torpparien lapsia.

Kansakoulua korkeampaa opetusta haluaville oppikoulun käynti edellytti asumista Tampereella. Sinne pääsivät 1920-luvulla vain vauraiden talojen tyttäret ja pojat. Lukuvuonna 1925–26 Tampereen oppikouluissa oli 11 eteläpirkkalalaista opiskelijaa.

Pienelle kunnalle oppivelvollisuus merkitsi suurta rasitetta. Oppilasmäärän kohotessa kouluille tarvittiin lisää tilaa. Nuolialan koulutalo valmistui vuonna 1923 ja Kirkonkylän koulu 1925. Anian koulu valmistui 1929.

Kouluruokailu järjestettiin aluksi jakamalla köyhille oppilaille päivittäin voileipää ja maitoa. Keittoloita alettiin saada kouluille 1920-luvulla. Terveydenhoito järjestettiin aluksi siten, että tamperelainen lääkäri kävi tekemässä kansakouluilla oppilaiden lääkärintarkastuksen.

Nuolialan koulun luokka 1-2 vuonna 1929 opettaja Hilja Sikojärven kanssa.

Kansakoulujen yhteydessä toimivat vaatimattomissa oloissa myös piirikirjastot. Esimerkiksi Anian piirikirjasto oli sijoitettu pieneen komeroon. Kokoelmista vastasivat opettajat, jotka saivat työstä erillisen korvauksen. Vuonna 1922 Nuolialan kantakirjastolla oli 85 niteen kokoelma. Kirkonkylän jo vuonna 1887 perustetussa kirjastossa oli lähes 900 nidettä. Vuonna 1923 vain noin kuusi prosenttia kuntalaisista lainasi kirjoja, mutta lainaajamäärä kasvoi tasaisesti.

Kunnan taloudessa selvästi suurimman menoerän muodostikin opetus- ja sivistystoimi, etenkin kansakoulu. Kunnan maksettavana olivat muun muassa vähävaraisten oppilaiden vaate- ja ruoka-avustus sekä opettajien luontoisedut, joihin kuului naisopettajille asunto ja miesopettajille asunnon lisäksi viljelysmaata, laidunta, navetta ja rehuvaja.

Terveydenhuollon osuus oli kunnan menoista hyvin pieni, mutta sosiaalihuoltoon kului varoja. Yleisten töiden, kuten siltojen ja teiden rakentamiseen, käytettiin melko vähän varoja, sillä ne suoritettiin usein työttömien tekeminä varatöinä.

Elinkeinoelämä

Vuonna 1922 Pirkkala oli selkeästi maatalousvaltainen kunta. Ainoa suurteollisuusyritys oli Pyhäjärven rannassa Partolan alueella toiminut Pyhäjärven Saha Oy. Partolan kenkätehdas aloitti toimintansa vuonna 1928 ja siitä kehittyi nopeasti merkittävä työnantaja Pirkkalaan.

Ryhmäkuvassa Pyhäjärven Sahan työntekijöitä, joita kutsuttiin rimadonniksi.

Pyhäjärven Sahan työntekijöiden asuintaloja olivat Torala, Riitala ja Pomola, jossa asui pomoja. Kuvassa näkyvän Riitalan yhteydessä oli vasemmalla näkyvä “valtakunnan suurin huussi”.

Pyhäjärven Sahan palomiehet harjoituksissa sahan rannassa uuden moottoriruiskun kanssa.

Pyhäjärven sahan työläisiä maitotinkijonossa Partolan navetan karjakeittiössä vuonna 1929 tai 1930, jakajana kartanon karjakko. Maitoa ei tuohon aikaan myyty kaupoissa.

Useissa kylissä toimi yksityisiä sekatavarakauppoja, joissakin myös osuusliikkeiden myymälöitä. Kahvila- ja ravintola-alan palvelut olivat vähäisiä. Kylissä oli myös suutareita, räätäleitä, ompelijoita, seppiä ja puuseppiä. Tavarankuljetus tarjosi hevosten omistajille mahdollisuuden lisätuloihin.

Posti tuli 1920-luvulla hevosella Tampereelta Pirkkalaan. Pirkkalan ensimmäinen postitoimisto avattiin Kirkonpiirin kansakoululle vuonna 1925.

Vuonna 1925 perustettiin pankki Etelä-Pirkkalan osuuskassa, josta tuli myöhemmin Tampereen seudun osuuskassa.

Vuonna 1921 kuntaan oli perustettu oma sähkönjakeluyhtiö Pirkkalan Sähkö Oy. Talolliset maksoivat osakasosuutensa mäntypylväillä.

Liikenne ja yhteydet

Kulkuyhteydet Tampereelle ja muuallekin olivat 1920-luvulla varsin huonot. Tampereelle johti yksi tie, joka kulki kunnan halki. Kesäisin laivaliikenne Pyhäjärvellä helpotti kulkemista. Pirkkalassa oli laivalaitureita esimerkiksi Rantaniityssä ja Virkaniemessä. Antti ja Matti Suojärvi aloittivat linja-autoliikenteen Pirkkalan ja Tampereen välillä vuonna 1926.

Puhelinliikennettä hoiti Pirkkalan telefooniyhdistys. Vuonna 1922 Pirkkalassa oli 30 puhelinta.

Asutus

Etelä-Pirkkalan asukasluku oli 1 737 henkeä vuonna 1922. Se oli väestömäärältään Hämeen läänin pienimpiä kuntia.

Pere ja Partola olivat väkirikasta aluetta. Etelä-Pirkkalan kylistä eniten asukkaita oli Pirkkalankylässä, jossa asui 319 henkeä (sivun yläkuvassa Pirkkalankylää Leukun tilan suunnalta 1920-luvulla). Anian kylä kuului kunnallishallinnossa Vesilahteen aina vuoden 1925 alkuun saakka.

Kunnassa sijaitsi useampia kartanoita, kuten Sankilan, Haikan ja Partolan kartanot, sekä isoja tiloja.

Kesäisin paikkakunnan elämään toivat väriä huvila-asukkaat. Vuonna 1926 huviloita oli 36.

Tampereen Verkatehdas oy:n (Tampella oy) isännöitsijä Sulin myi Virkaniemen huvilansa kauppaneuvos Rafael Haarlalle, joka oli 1920-luvun ehkä menestynein liikemies ja teollisuuspohatta Suomessa. Samalla vuosikymmenellä Haarla hankki omistukseensa historiallisen Laukon kartanon ja rakennutti edustusasunnokseen ns. Haarlan palatsin Koskipuiston läheisyyteen. Suuri joukko Suomen liike-elämän, teollisuuden ja politiikan huippunimiä vieraili Naistenmatkan Virkaniemessä.

Leukun talon pihasta lähti 1920-luvulla Pirkkalan liikenteen linja-auto.

Suupalla sijaitseva Ollilan tila 1920-luvulla.

Vapaa-aika

Urheilun harrastaminen liittyi muuhun järjestötoimintaan. Ensimmäiset urheiluseurat toimivat työväenyhdistysten yhteydessä. Vuonna 1928 perustettiin voimistelu- ja urheiluseura Taisto.

Naisilla oli omia järjestöjä. Kunnan vanhin naisjärjestö oli vuodesta 1907 toiminut Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys. Pirkkalassa toimi myös ompeluseuroja. Pirkkalan Lotta-Svärd yhdistys aloitti toimintansa vuonna 1920.

Työväenyhdistysten toiminta alkoi elpyä 1920-luvulla. Esimerkiksi vuonna 1927 Taiston näytelmäseura esitti yhdeksän eri näytelmää. Vuoden aikana järjestettiin 31 iltamat.